No niin, nyt on kausi avattu. Ja kunnolla. Ainakin mitä tulee reissun pituuteen. Koskaan aiemmin en olekaan viettänyt tällä jordaanilla 4 päivää yhtä mittaa. Meneehän se talviloma näinkin...

Tiistaina aloitus Holmalta (mikä ei yllättäne ketään). Heti avauslaskulla Paloasemansuoran puolivälistä kelta-valkoista putkea käytiin puraisemassa. Siimassa tuntui raju repäisy. Tärpiksi jäi. Laskun lopulla suoran alapäästä ravistelin koukut irti standardi kokoisen, eli n.700g kirjolohen leuasta. Pahemmin ei muuta tapahtumaa sille päivälle kertynytkään.
Paitsi Salmelassa sai irrotella säyneitä koukusta useamman/ lasku...

Säyneitä riitti. Erityisesti kodan kohdalla ja siitä parikymmentä metriä ylöspäin. Vähänkään, kun kuopi syvemmältä, potra säyne tarttui kiinni. Tosin yksikään ei tartuttanut itseään leukojen välistä, vaan kaikki ylös tulleet oli kiinni milloin minkäkin evän juuresta.
Suurimmat ylös tulleet olivat arviolta 2,5 kilon körmyjä.

Keskiviikkona keli oli kyllä mitä mainioin keväiselle taimenen pyynnille. Porukkaa ringissä sillä tavalla riittävästi. Tapahtumia perinteisen paljon, eli ei juuri mitään. Taimenista ei pahemmin havaintoja kenelläkään.
Se pakollinen kirjolohi taas suoran alapäästä + pari kirjolohelta haiskahtavaa tälliä samasta paikasta.
Oli tulva ilmeisesti huuhtonut ison kasan kirjolohia suvannosta alavirtaan, kun niitä sieltä sai useampikin kalastaja.
Mikkokin vaivautui komeaan kevätkeliin siimojaan pesemään...


Sotasaalista

Kaikki mitä epäonnisesta virvelimiehestä jäi jäljelle, kun etuili ringissä...
Vitsi, vitsi. Kuka lie kyllästynyt touhuun, ja paiskannut kelan jorpakkoon.
Holman parkkiksella oli katkottu umpikela vapa. Salmelassa osa vavasta, kahvan jämät ja puolet kelasta. Mikä lie suututtanut hemmot noin...

Torstaina aamulla pääsin pitelemään Mikon ikkunan alle muodostuneessa hienossa poolissa pienen tovin mitallisen rajamailla (tai hivenen alle) olevaa kirkasta kalaa. Muutama raju ravistus, ilmaan ja irti. No, antoi mukavasti uskoa touhuun. Tunti myöhemmin toinenkin kalastaja kertoi karkuuttaneensa samasta paikasta samoja kokoja olevan kirkkaan kalan. Olisiko ollut parvi pienempiä taimenia nousussa ?
Sama pooli myöhemmin samana päivänä...
Tärppi. Nopea syöksy virtaan. Vauhdilla alas. Keltainen looppi kahvaan saakka solmussa. Nyt, nyt, nyt...
Ei perk...

Ei kamalasti naurattanut.
Tulvavesi ja tuollainen kiinni selkäevästään. Saa melkoisen väännön aikaiseksi.

Päivän aikana eräs Siikaisten saamamies nappasi Saunamontusta päälle 4 kiloa kirkasta...
Puukoskelta kuului myös vaappumiehiltä saalisuutisia. Mutta ainakin mitat viittaavat talvikkoon.

Ja jotta homma menisi kunnolla putkeen, niin enkö saanut Mikon ikkunan alta vielä toisenkin, tällä kertaa vain vielä puolisen kiloa suuremman lahnan .
Päivän paras tapahtuma tuli Lankoskella, missä Voimalaitoskanavassa bongasin pinnassa todella komean kokoisen kalan. Kova vauhti näkyi kalalla olevan, ja suunta ylävirtaan.
Alkoi jo tuntua sille, että koska joen alaosalla on muutama miljardi norssia ja joessa vielä vettä varsin reilusti, niin ne taimenet jotka nousee uivan noutopöydän lävitse Salmelan alapuolella, nousevat vauhdilla suoraan ylimmille koskille. Eivät juuri ala pysähtelemään alemmilla koskilla.
Päivän pakollinen, eli kirjolohi tuli tällä kertaa Puukosken suvannosta.

Perjantaina jälleen ylemmillä koskilla seikkailua, ja Lankkarilla kyttäämässä sitä isoa, mutta piilossa pysyi.
Ainoa tapahtuma aamupäivän ja osan iltapäivän osalta oli Veikonsuvannolla karkuutettu kirjolohi.
Edessä paluu Holmaan, toivoen, että joku kiireinen taimen ehtisi pitää putkiperhon mittaisen lounas tauon.

Ruokala

Eka kirjo minkä lahtaan tältä joelta viimeiseen....ööö...muutamaan vuoteen. Tämä teki viimeisen virheensä Holman suvannolla.

Illalla Holman suvannolla alkoi sitten tapahtua. Yhdellä laskulla sain 2 taimenta ja 2 kirjolohta. Ei huono. isompi taimenista oli n.60cm tai hivenen yli oleva tummahko, joskin jo hieman kirkastumaan päin oleva talvikko. Pienempi puolen metrin kantturoissa tai karvan alle oleva jokitaimen. Kuvat jäi ottamatta, kun aiempina päivinä vallinnut kuvausvimma johti muistikortin ennenaikaiseen täyttymiseen.
Päivällä piti kuvata videolle jostain syystä laskulohien saapumista, syystä tai toisesta. Jokainen nyt tietää, mille näyttää, kun suvantoon tuupataan +50kpl kiloisia kirjolohia. Tosin yhtä moni tietää, mille tumma taimen näyttää. Joten kuvan puuttuminen ei hirvittävästi haittaa.
Keli alkoi hiljalleen muuttumaan jonnekin ikävän ja epämiellyttävän välille. Ainakin oli kosteaa, kun usva peitti maiseman, ja välillä taivaalta tuli vettä. Ei onneksi paljon.

Lauantai aamuna heräsi Salmelan hotellilla iloiseen ropinaan. Nyt se saamarin vesi sade oli alkanut.
Sateessa Holmalle ja toivomaan, että saunamonttuun olisi ilmaantunut yöllä jotain muutakin, kuin särkiä, lahoja (sain yhden sieltäkin) ja ison kaljatölkin kokoisia kirjolohia.
Särkiä ja kirjolohia siellä oli. Eilen istutetut kirjolohet alkoivat heräillä, ja niitä sai irrotella koukusta sen verran useasti, että kalastus ei ollut oikeastaan enää hauskaa.
Ja yksi isompi tärppi. Sellainen rauhallinen painallus, joka yleensä tarttuessaan tuottaa kalastajalle talvikon.
Mulle se tuotti pelkän nykäisyn tällä(kin) kertaa.

Pikainen visiitti puukoskelle ja sitten puolen päivän aikaan olikin tämä reissu valmis. Ei tullut sitä isoa kevättaimenta tälläkään kertaa. Parempi onni ensi kaudella. Mutta menipähän puolikas talvilomaa rattoisasti. Huonomminkin sen voisi viettää.

Porukkaa oli joella varsinkin tiistain ja keskiviikon aikaan yllättävän runsaasti. Johtuiko sitten loistavasta kelistä, vai mistä ? viikonloppua kohden väkimäärä laski samaa vauhtia, kun keli alkoi huonontua.
Vesi laski näinä päivinä reilusti.
Norssin kutu alkaa olla ohi, ja kalat palailevat mereen. Tämä toivottavasti johtaa siihen, että taimenia alkaa nousemaan ylemmäksi hieman enemmän, sillä kirkkaita kaloja ei ole saatu vielä kovin montaa.

Hyvä raportti! Kiitos siitä.